Tekevätkö lastensuojelun sosiaalityöntekijät moniammatillista yhteistyötä?

Minulla on noin yhdentoista vuoden kokemus lasten- ja nuorisopsykiatrian asiakkuudesta kahden adoptiolapseni kanssa. Kuopuksen asiakkuus alkoi jo nelivuotiaana. Alkuun olimme mieheni kanssa ihmeissämme lastenpsykiatrian poliklinikan runsaista voimavaroista: tapaamisiin saman pöydän ääreen kerääntyivät poliklinikan psykiatri, psykologi, sosiaalityöntekijä ja toimintaterapeutti, ja toisinaan vielä lisäksi neuropsykologi, erityisopettaja, psykiatrinen sairaanhoitaja tai mielenterveyshoitaja. Nuorisopsykiatrian puolelle siirryttäessä rinki harveni: enää oli psykiatrin lisänä yksi työpari, useimmiten psykologi, toimintaterapeutti tai sosiaalityöntekijä.

Asiakkaan silmin katsottuna lasten- ja nuortenpsykiatrian polilla työnjako oli melko selvä: psykiatri suunnitteli lääkehoidon, psykologi ja psykiatri suunnittelivat yhdessä terapiat, sosiaalityöntekijä auttoi korvausten hakemisissa ja toimintaterapeutti tai psykologi tapasi lasta. Vanhempainohjantaan etsittiin henkilökemioiden mukaan sopiva ihminen, koulutuksella ei siinä ollut niin suurta väliä. Ryhmän koollekutsujanakin toimi kuka kulloinkin oli siihen joutilain. Kaikki olivat tavoitettavissa myös sähköpostitse ja puhelimitse, kun hoitokontakti oli luotu.

Lastensuojelun puolella kaikki on toisin. Perhettä tapaa sosiaalityöntekijä – joskus työparin kanssa, joka on myös sosiaalityöntekijä. Päätökset valmistelee sosiaalityöntekijä ja ne allekirjoittaa johtava sosiaalityöntekijä. Sijaishuoltopaikan ja perheen yhteisiin tapaamisiin tulee sosiaalityöntekijä. En ole koskaan tavannut lastensuojelussa työskenteleviä muiden alojen ammattilaisia. Miksi lastensuojelussa ei työskentele psykologeja ja sosiaalipsykologeja yhteisissä työtiimeissä sosiaalityöntekijöiden kanssa? Ja miksi siellä ei tapaa erityisopettajiksi kouluttautuneita ihmisiä konsultointitehtävistä?

Että mihinkö näitä taitoja tarvitaan? Lastensuojelun sosiaalityöntekijän on lyhyissä perheiden ja sijaiskasvattajien tapaamisissa kyettävä kuuntelemaan monta osapuolta neutraalisti ja ennen muuta tulkitsemaan kuulemansa realistisesti ja eettisesti. Sosiaalityöntekijän on arvioitava lapsen asumisratkaisuja, otettava huomioon perheen ja sijaishuoltopaikan henkilökemioita ja suunniteltava koulutusratkaisuja. Hänen on toimittava perheen ja sijaishuoltopaikan välittäjänä ristiriitatilanteissa ja oltava kaikissa tilanteissa lapsen puolella.

Tuttava kysyi taannoin, mitä sellaista sosiaalityöntekijän koulutukseen sisältyy, että se tekee näin laaja-alaisesti päteväksi - kaikkiin psykologista, kasvatusopillista ja juridista osaamista vaativiin, vuorovaikutuksellisesti haastaviin tehtäviin. Kuinka monta opintopistettä sosiaalityöntekijät suorittavat psykologiassa? Entä kasvatustieteessä? Millaista vaikeiden vuorovaikutustilanteiden viestintäkoulutusta he saavat?

Karu totuus on, että useat tapaamani lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat saaneet vain sosionomin ammattikorkeakoulutuksen. Työvoiman puutteessa he siis tekevät työtä epäpätevinä sosiaalityöntekijöinä. Olen nähnyt tämän aiheuttavan hätäilyä ja harkitsemattomia, omaa valtaa korostavia päätöksiä.

Tosi ammattilainen on aina nöyrä oman työnsä edessä – se lienee akateemisen perustutkinnon keskeisin oppi alasta riippumatta. Huippuammattilaisen taas tunnistaa ainakin siitä, että hän tunnustaa moniammatillisen yhteistyön merkityksen. Itsekriittisyys lisääntyy huippua kohti kiivettäessä.

PS Lastenpsykiatrian poliklinikan sosiaalityöntekijästä tuli minulle vuosikausiksi tärkeä ja uskottu ihminen. Hän oli hiljainen mutta aktiivinen kuuntelija, ja usein hän muisti kuukausien takaa jonkin analogisen tilanteen, jonka analysointi auttoi ymmärtämään senhetkistä tilannetta. Meillä synkkasi molemmin puolin hyvin, ja yhteistyön päätteeksi hän halusi näyttää minulle valokuvia perhejuhlistaan. Vieläkin tulee hyvä mieli, kun muistan tämän rinnallakulkijan, joka oli ammattitaitoinen sosiaalityöntekijä omalla paikallaan ammattikuntansa ainoana edustajana moniammatillisessa tiimissä. Ehkä juuri se teki hänet rohkeaksi olemaan ihminen ihmiselle.